Palvelut aiheittain
Matkailu ja
vapaa-aika
Nähtävää Nastolassa
Patsaat ja muistomerkit

Anni Kasteen muistomerkki

Anni Kaste
”Minulla yksin pyhä muisto vain rakkaasta talostain
Nastola-seura v. 1974"

   

Anni Kaste (os. Lindberg,
6.2.1876-17.7.1961) vietti nuoruutensa ja viimeiset 20 vuotta Nastolassa, joka oli hänelle rakasta ja kaunista synnyinseutua.

Kaste julkaisi joitakin
romaaneja ja novellikokoelman
(mm. Annikki. 1909,
Lumihiutaleita. 1915,
Olli Ruudun morsian. 1918).

Anni Kasteen muistomerkki

Muistokivi on pystytetty vuonna 1974 Nastola-seuran toimesta Ruuhijärventien ja Kumiantien risteyksessä sijainneen kotitalon pihalle. Katso kartta Nähtävyyksiä Nastolan kunnan alueella

 

Artturi Pällin muistomerkki

Pällin kivi

Kevät 1918 oli Suomessa rauhatonta aikaa, jolloin punaiset ja valkoiset joukot taistelivat keskenään. Luokkaviha purkautui monesti väkivaltaisuuksina.

Ruuhijärven ja Järvisten kylien yhdystien varressa lähellä Metsä-Leikkolan risteystä on mäen päällä ns. Pällin kivi. Kiven luona Artturi Pälli surmattiin 19.2.1918.

Muistomerkin takana on puu, jota vasten Pälli kerrotaan ammutun. ”En tiennyt tehneeni pahaa mi väkivaltaisen kuoleman sai” on kirjoitettuna kiveen.

Historiatietojen mukaan lisäksi surmattiin omien kotiensa pihalla Artturin veli Veikko Pälli ja naapurin poika Kalle Isotalo. Punakaartilaiset olivat saaneet tietää, että nuoret miehet olivat aikeissa liittyä valkoisten joukkoihin.

Karjalaan jääneiden vainajien muistokivi

Nastolan karjalaiset pystyttivät vuonna 1953 Nastolan hautausmaalle lähelle siunauskappelia Karjalaan jääneiden vainajien muistokiven. Tämän muistomerkin on veistänyt kuvanveistäjä Veikko Leppänen.

Muistokivessä on reliefi naisesta ja lapsesta sekä teksti ”Uuteen aamuun uskonne toivonne työnne Karjalaa kantaen siunaamme”.

Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki


Ylimääräisen harjoituksen (YH) aikana nastolalaisia oli ollut Kannaksella Äyräpäässä linnoitustöissä ja myöhemmin sodan aikana samoilla seuduilla, joten sen alueen ihmisten ja nastolalaisten välille syntyi kontakteja. Näistä oli molemminpuolista etua, kun karjalaisia myöhemmin asutettiin.

Vuonna 1949 valtioneuvosto teki päätöksen, jonka mukaan 1630 karjalaisesta tuli nastolalaisia. Kaikkiaan 39:stä Karjalan kunnasta oli tuolloin siirtolaisia Nastolassa, eniten Äyräpäästä (577), Käkisalmen maaseurakunnasta (392) ja Viipurista (tuomiokirkkoseurakunnasta 172 ja maaseurakunnasta 100).

Kuntaan tulleiden karjalaisten osuus pitäjän väkimäärästä oli merkittävä ja heidän vaikutuksensa pitäjän elinkeinoelämään ja yleiseen vireyteen oli suuri.

Äiti maa

Neuvostoliittolaisten sotavankien hautausmaa

22.11.1987 paljastettiin neuvostoliittolaisten sotavankien hautausmaalla kolme metriä korkea Äiti maa –patsas. Pronssisen patsaan on suunnitellut kuvanveistäjä Vladimir Feodorov ja se painaa noin 6 tonnia. Kustannuksista vastasi Neuvostoliiton kulttuuriministeriö.

Nastolassa toimi vuodesta 1941 lähtien J ärjestelyleiri 1, jonka kautta suurin osa sotavangeista kulki. Täällä heidät kuulusteltiin ja lähetettiin muualla olleisiin vankileireihin. Leirialue oli nykyisen Kirkonkylän koulun kohdalla ja sen lähiympäristössä. Leirin kirjoissa on ollut 64188 venäläistä sotavankia. Monet terveet sotavangit työskentelijät nastolalaisissa maataloissa. Leirin vangeista useat olivat sairaita tai haavoittuneita, joten heitä täällä myös menehtyi. Kausantien hautausmaalle, jolla Äiti maa –patsas seisoo, on haudattu 1055 venäläistä sotavankia.


Nykyisin hautausmaata hoitaa Suomi-Venäjä-Seuran Nastolan osasto.

Radanrakentajien muistokivi

”Vuosina 1868-70 kuolleiden Riihimäki-Pietari radan rakentajien muistolle” on kirjoitettuna muistokiveen Uudessakylässä.

Kiven on suunnitellut taiteilija-taideohjaaja Ritva Pirhonen. Pystytyksestä vastasivat Nastolan kunta ja seurakunta vuonna 1990.

Radanrakentajien muistokivi

 

Paikalle on haudattuna varsinkin keväällä 1869 pilkkukuumeeseen kuolleita radanrakentajia. Radan vartta itään reunustaa kaikkiaan 10 km:n mittainen luonnonkiviaita.

Radanvarren aita

 

Saksalaisten muistokivi

Saksalaisten muistomerkki

Alkuvuodesta 1918 Nastola oli pääosin punaisten vallassa.

Saksalaiset eversti Otto von Brandensteinin komentamat noin 3000 miehen joukot nousivat maihin Loviisassa ja etenivät kohti pohjoista Orimattilaan.

Osasto Brandensteinistä osa eli noin 500 miestä lähti edelleen Artjärven kautta Uuteenkylään, jonne joukot saapuivat 13.4.1918 tavoitteenaan katkaista rautatie, jotta punaiset eivät pääsisi itään. Saksalaisten joukkojen ja Lahden punakaartilaisten välillä käytiin varsinaiset taistelut Uudestakylästä 14.-15.4.1918. Punaisilla oli tukenaan tykkejä ja kaksi panssarijunaa. Tämä taistelu kääntyi punaisten voitoksi, ja saksalaisten piti perääntyä takaisin etelän suuntaan. Punaisen terrorin pelossa, josta oli jo kokemusta, suuri osa kylän väestä pakeni saksalaisten mukana. Tilanteen rauhoituttua ja punaisten poistuttua kyläläiset palailivat koteihinsa.

Näissä taisteluissa kaatui Nastolan historia -kirjan mukaan 19 saksalaista. Punaisia oli määrällisesti enemmän ja heidän tappionsa olivat myös suuremmat.

Muistokivi on pystytetty 1920 Uudenkyläntien varteen vanhaa asemaa vastapäätä.

Maata puolustamaan lähteneiden muistokivi

Vanhalla toriaukiolla Nastolan kirkon ja kunnantalon edustalla on vuonna 1984 paljastettu muistokivi, jonka teksti kertoo, että tältä paikalta Nastolan miehet ovat lähteneet sotiin vuosina 1939–1945.

"Nastolasta 1939–1945 maata
puolustamaan lähteneiden muistolle
Isänmaan vapaus
Yhteinen asiamme"

Isänmaan vapaus


Aloitteen muistokiven pystyttämiselle tekivät Nastolan sotaveteraanit. Mukana olivat myös rintamamiesveteraanit, sotainvalidit, Lahden seudun tykistökilta sekä Nastolan kunta ja seurakunta.

Kiveen kiinnitettiin Aleksis Kiven päivänä 10.10.1999 Lahden Sotaveteraanipiirin aloitteen mukaisesti tammenlehvätunnus.

Ehrnrooth’ien hautakivet Nastolan hautausmaalla

Ehrnrooth-suvun hautoja on useita Nastolan hautausmaan vanhimmassa osassa. Suku on omistanut ja hallinnut Seestan kartanoa vuodesta 1791 lähtien.

 

G A Ehrnrootkin hauta


Historian perusteella ehkä yksi tunnetuimmista suvun Nastolaan haudatuista oli Casimir (s. 26.11.1833, k. 5.2.1913). Hänen isänsä oli kenraalimajuri Gustaf Adolph Ehrnrooth ja äitinsä Johanna os. von Platen Lammin Gammelgårdista. Casimir kävi koulua Helsingissä ja suoritti kadettikoulun Haminassa. Hän toimi Venäjän armeijan upseerina Venäjällä, Kaukasiassa ja Puolassa erilaisissa tehtävissä ja yleni kenraaliluutnantiksi. Hän osallistui mm. 1877–78 Turkin sotaan, missä haavoittui.

Venäjän keisari Aleksanteri II lähetti Casimirin Bulgariaan, missä hänet nimitettiin ensin vuonna 1880 sotaministeriksi ja vuotta myöhemmin ulkoministeriksi ja lopulta ministerineuvoston puheenjohtajaksi.

Casimir Ehrnrooth nimitettiin vuonna 1888 Suomen ministerivaltiosihteeriksi, jonka tehtävänä oli esitellä Suomea koskevat asiat Venäjän keisarille, joka oli myös Suomen suuriruhtinas. Tästä tehtävästä hänelle myönnettiin omasta pyynnöstään ero vuonna 1891, minkä jälkeen hän muutti takaisin Nastolaan Seestan kartanoon. Vuonna 1902 viimeisiksi vuosikseen hän muutti Helsinkiin, jossa kirjoitteli lehtiin sotahistoriallisia artikkeleita.

Casimirin vanhempi naimaton sisar Adelaide oli aikanaan tunnettu kirjailija ja naisasianainen, joka vaikutti merkittävästi siihen, että Suomessa naiset ensimmäisinä Euroopassa saivat äänioikeuden ja oikeuden asettua ehdolle valtiollisissa vaaleissa.

Myöhemmin tieto, että nastolalaisen Seestan kartanon isäntä Casimir Ehrnrooth oli toiminut Bulgariassa, johti siihen, että pienestä bulgarialaisesta Dolni Dabnikin kaupungista Pohjois-Bulgariassa tuli Nastolan ystävyyskunta.

Punaisten muistokivi

Vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkki


Vuoden 1918 sodan punaisten kaatuneiden nimiä ei ole Nastolan hautausmaan muistomerkkiin tallennettu, ainoastaan teksti:

”Kansalaissodassa surmattujen ja kaatuneitten
Nastolan työläisten muistolle.

Nastolan kunta ja työläiset

Ohikulkija pysähdy
Yksilö kaatuu
Aate ei kaadu ”

Kivi on pystytetty Nastolan hautausmaalle vuonna 1948.

Nastolan historian mukaan Nastolassa on ollut selvä jako kahteen puoleen: punakaartilaiset ja maltilliset sosialidemokraatit. Elleivät maltilliset johtajat, ensisijaisesti Hemming Pykälä ja Kalle Sillanmäki, olisi omalla toiminnallaan hillinneet kiivaita punakaartilaisia, olisivat kevään 1918 tapahtumat olleet pahemmat ja verisemmät.

Verrattaessa punaisten ja valkoisten kärsimiä tappioita olivat punaisten menetykset paljon valkoisten menetyksiä suuremmat.

Valkoisten muistokivi

Artturi Pälli
Vilho Einari Pälli
Kaarle Einari Isotalo
Hugo Lehtinen Nuuttila
Juho Alfred Kannisto
Kaarle Frederik Blomqvist
Juho Manfred Vesikallio

Nastolan hautausmaalla on valkoisten muistokivi, johon on merkitty keväällä 1918 surmansa saaneiden seitsemän nastolalaisen nimet.

Kivessä on teksti:
"Vapauden uhreille muistoksi kuntalaisilta."

 

Vapaussoturien muistomerkki

Nastola oli vilkkaiden liikenneväylien varrella eli alueella, jota lännestä siirtyvät punaiset käyttivät matkallaan itään. Valkoiseen kaartiin kuuluvien oli väistyttävä muualle tai jäätävä neutraaleina paikoilleen. Nastolassa vaikuttivat pääasiassa punaiset joukot. Nastolan historia -kirjan mukaan valkoisissa joukoissa oli mukana vain 22 ansioitunutta nastolalaista, joista 15 oli Sysmän rintamalla.

 

Sankarihautausmaa

Pro Patria

Pro patria
Sodissa 1939-40 1941-44
kaatuneiden muistoksi

Sankarihautausmaa sijaitsee kirkonmäellä, vuonna 1803 puretun kirkon paikalla.
Asemakaava-arkkitehti Elis Kaalamo on suunnitellut sankarimuistomerkin sekä alueelle johtavan portin, jotka kenttäpiispa J. J. Björklund vihki käyttöön 9.10.1949.
Muistopaaden on suunnitellut diplomiarkkitehti Sirkka Tarumaa.

Vanha hautausmaa sijaitsee samassa yhteydessä. Hautausmaata ympäröi kiviaita.

”Tällä pyhällä paikalla oli kirkko 1660-1804”

Muualle haudatut


Muualle haudattujen muistokivi

Jeesus sanoi: ”Minä ole ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.” Joh. 11:25-26

Kivi sijaitsee hautausmaalla siunauskappelin vierellä.

Muistolehto

”Vanhurskaan muistoa siunataan.”

Kivi sijaitsee siunauskappelin ja muualle haudattujen muistokiven vieressä.

Muistokiven takana on uurnahautausalue. Jääkauden aikainen suppa eli maljamainen laaja harjukuoppa on syntynyt maan sisään jääneen jäälohkareen sulaessa.

Muistolehto

Päivitetty 15.8.2012